Etsijäkoirakon koulutus

Artikkelin etsijäkoirien koulutuksesta on kirjoittanut Marja Huovila ja se on julkaistu Koiramme-lehdessä.
 
Olen etsinyt vuodesta 1995 lähtien norwichinterrieri Jorin kanssa kadonneita koiria. Satuimme muutaman kerran paikalle, kun juoksuinen narttu oli kadonnut, ja Jori etsikin mielellään juoksuisen nartun. Kun huomasin sen osaavan etsiä muitakin koiria, alkoi meille tulla vuosien mittaan niin paljon etsintäpyyntöjä, että suunnittelimme ystäväni pelastuskoiraohjaaja Inkeri Palmrothin kanssa menetelmän kouluttaa etsijäkoirakoita.
 
Koekoirina etsijäkoirakoulutuksen suunnittelussa meillä oli Jorin lisäksi Inkerin pelastuskoiratöistä eläkkeelle jäänyt lakelandinterrieri Stella ja minun toinen koirani, schapendoesin ja pyreneittenpaimenkoiran sekoitus Nasu. Suunnittelemamme koulutusmenetelmät pohjautuvat siihen, mitä olin Jorin kanssa oppinut koirien etsimisestä ja Inkerin kokemukseen pelastuskoiraohjaajana.
 
Olen myös haastatellut jälkiharrastajia, poliiseja, huumekoirakouluttajia ja metsästäjiä, joilta kaikilta olen oppinut paljon. Jäljestystä harrastava paimenkoirien kasvattaja Eija Kansanaho ja pelastuskoiraohjaaja Inkeri Palmroth ovat toimineet henkisenä tukenani ja neuvonantajinani nämä vuodet. Ilman heidän tukeaan en olisi jaksanut tehdä etsintätyötä näin kauaa.

Miten koira ymmärtää, että sen tulee etsiä koiraa?

Jos haluamme, että koira oppii etsimään ihmisiä, pyydämme ihmisen menemään piiloon jonnekin, ja pyydämme sitten koiraa etsimään tämän ihmisen. Maalikoira ei kuitenkaan mene käskystämme piiloon, vaan sen mukana on aina ihminen. Miten koira ymmärtää, kumman haluamme sen etsivän: ihmisen vai koiran?
 
Päätimme tehdä alkuun kaksi erillistä jälkeä, jotta etsijäkoira saa alussa vain maalikoiran jäljen. Maalikoira jää käskyllä odottamaan, tai sitä pidetään kiinni. Sen ohjaaja kiertää lenkin ja kutsuu koiraansa paikasta, josta koiran on mahdollista nähdä hänet. Luoksetulon jälkeen maalikoira menee yhdessä ohjaajansa kanssa vielä vähän matkaa eteenpäin.
 
Ensimmäisellä kerralla etsijäkoira näkee maalikoiran juoksevan ohjaajansa luo, jolloin koiralle tulee halu seurata perässä. Ensimmäisen jäljen pituus on noin 100 m - 150 m, ja se tehdään metsään mahdollisimman helppoon maastoon, jossa ei ole ylimääräisiä hajuja. Näin etsijäkoira joutuu hieman käyttämään nenäänsä, jotta se löytää etsittävän.
 
Varmistetaan, että tuulee etsijäkoirasta maalikoiraan päin eikä päinvastoin, jotta etsijäkoira ei saa suoraan ilmavainua maalikoirasta ja sen ohjaajasta. Kun etsijäkoira pysähtyy hämmästyneenä havaittuaan maalikoiran, palkitaan etsijäkoira.
 
Etsijäkoira saa ilmaista miten haluaa, ja tätä ilmaisua vahvistetaan palkitsemalla. Ohjaajan on siis opeteltava lukemaan koiraansa. On toki mahdollista opettaa koiralle valmiiksi joku ilmaisu, kunhan se ei ole haukkuminen, joka saattaa pelästyttää etsittävän. Palkitsemiseen suosittelen makupalaa, jotta koira ymmärtää, että sen suoritukseen ollaan tyytyväisiä. Lelusta saattaa tulla riitaa maalikoiran kanssa, ja suomalaiset ihmiset ovat usein liian vaisuja kehumaan koiraansa riittävästi.
 
Etsijäkoira voi ilmaista maalikoiran kuin lintukoira saaliin sijainnin tai yrittää houkutella maalikoira luokseen. Tärkeintä on, ettei etsijäkoira pelästytä maalikoiraa. Ensimmäisellä harjoituskerralla etsijäkoira voi ottaa maalikoirasta hajun maassa olevasta pannasta tai jostain vastaavasta, missä on etsittävän koiran haju. Hajua ei kuitenkaan vielä anneta etsijäkoiralle, vaan se lähtee näkölähdön perusteella toisen koiran perään.
 
Ensimmäisen harjoituskerran idea on vain se, että etsijäkoira ymmärtää, että sen tulee etsiä jotain. Kursseilla käytän myös mallioppimista hyväksi, eli laitan yhden aloittelevan koiran katsomaan, kun maalikoira juoksee metsään, ja kohta toinen koira saa seurata sitä. Nuorille boksereille ja labradorinnoutajille en käytä mallioppimista, sillä ne ovat yleensä liiankin innokkaita etsimään. Harjoitusten on oltava koirille mukavia, mutta liikaa innostamista on vältettävä, etteivät koirat mene liian kierroksille. Rauhallisesti etsimällä tulee parhaita tuloksia.

Etsijäkoiran koulutus perustuu hajutunnistukseen

Etsijäkoiralle annetaan haju maalikoiran pannasta tai jostain muusta, jossa on etsittävän koiran haju. Koiran koulutus perustuu siis hajutunnistukseen.
 
Alkeiskurssille valitaan metsä, jossa on mahdollisimman vähän muita hajuja, jotta koira oppii erottamaan etsittävän koiran hajun. Varsinkin ensimmäisillä etsimiskerroilla on tärkeää, että maalikoira ja etsijäkoira pitävät toisistaan, jotta koirat oppivat pitämään harjoituksista. Etsijäkoiran on saatava etsiä erilaisia koria, jotta se ymmärtää hajun antamisen merkityksen.
 
Pikku hiljaa jälkeä vaikeutetaan vanhentamalla ja pidentämällä sitä, ja käyttämällä maastoa, jossa on muitakin hajuja. Matkan varrelle tehdään muiden koirien hämäys-jälkiä, ja tehdään alkujälki, josta lähtee kaksi tai useampia koiran jälkiä. Etsijäkoiran tulee löytää oikea koira. Koska kadonneen koiran perheissä on usein muitakin koiria kuin etsittävä, etsijäkoiralle joudutaan antamaan toisinaan tosietsinnöissä hajusekoitus. Myös tällaista tilannetta pitää harjoitella.
 
Loppuvuodesta jouduin koirieni kanssa etsimään kadonnutta jackrusselinterrieriä paikassa, jossa perheen toinenkin koira oli käynyt. Omistajalla oli antaa vain kahden koiran haju. Miten kertoa etsijäkoiralle, kumpaa jälkeä sen tulee seurata? Otimme perheen toisen koiran mukaan, näin etsijäkoirani ymmärsi, että mukana oleva koira ei voi olla kadoksissa, eli haluamme seurata sen toisen koiran hajua.
 
Kerran eräs Virosta tuotu villakoira katosi, kun auton takakontti avattiin. Koira oli nähty parin kilometrin päässä, missä isäntä oli etsinyt koiraa. Paikalla käveli myös paljon muita ihmisiä ja koiranulkoiluttajia. Villakoira oli tuotu naapurin autolla, jossa oli heidän koiriensa hajuja. Kadonneella koiralla oli hihna perässään, eikä siitä ollut muuta hajua kuin autoon tarttunut haju ja tassunjäljet hangessa isännän kengän jälkien vieressä.
 
Miten kertoa etsijäkoiralle, mitä sen tulee etsiä? Jos olisin antanut hajun autosta, en olisi voinut olla varma, seuraako koirani naapurin villakoirien jälkiä vai kadonnutta koiraa. Koska olemme aina etsineet koiria, ajattelin etsijäkoirani ymmärtävän, kumpaa jälkeä haluan sen seuraavan, kun annoin sille hangesta sekä koiran tassunjälkien että isännän jalanjälkien hajun. Sitten ajoimme autolla paikkaan, jossa villakoira oli nähty ja etsijäkoirani jatkoi sieltä löytäen villakoiran. Kadonneen koiran omistaja ei muista aina kysyä tarkkaa havaintopaikkaa eikä ymmärrä ottaa silminnäkijän puhelinnumeroa talteen. Etsijäkoiran on siis osattava löytää myös alkujälki.
 
Kerran minulle kerrottiin, että kultainennoutaja on nähty neljä päivää aikaisemmin jossain kohdassa usean neliökilometrin suuruista peltoa. Jori löysi alkujäljen pellolta ja meni pihaan, jossa oli kuusi ihmistä ja irrallaan juokseva samojedinpystykorva. Juuri nämä ihmiset olivat soittaneet kultaisennoutajan omistajalle. Kultainennoutaja oli tullut pellolta juuri tähän pihaan. Pyysin asukkaita ottamaan koiransa hetkeksi kiinni, jotta etsijäkoirani saisi jatkaa rauhassa työtään. Kun Jori jatkoi etsimistä, kuulin takaani emännän äänen: "Juuri tuosta se kultainennoutaja meni neljä päivää sitten." Edellä mainitut tilanteet ovat vain joitakin esimerkkejä siitä, mitä etsijäkoiran tulee osata.
 
Aloitamme luonnollisesti paljon helpommista etsinnöistä. Ensin harjoittelemme metsässä tuoretta ja tunnin vanhaa melko lyhyttä jälkeä paikassa, jossa ei ole hämääviä hajuja. Otamme aina vain yhden vaikeuden kerrallaan lisää. Harjoittelemme kulmia, erilaisia maastoja, vanhempia jälkiä, pidempiä jälkiä, polun ylitystä, hiekkatien ylitystä, polun seuraamista, alkujäljen etsimistä ja otamme mukaan hämääviä jälkiä, hämäyskoiran jne. Kun etsintä alkaa sujua metsässä, siirrymme pellolle, nurmikoille, asfaltille ja lopulta kaupunkiin. Koska haju ei säily kauaa asfaltilla, teemme sellaisia jälkiä, joissa koira seuraa asfaltoitua jalkakäytävää, mutta käy välillä nurmikolla haistelemassa. Näin kadonneet koiratkin usein tekevät.
 
Harjoittelemme ympäri vuoden, helleaikaan vain iltaisin, pakkasrajana on noin -10 astetta riippuen koiran rodusta ja tuulen voimakkuudesta. Tosietsinnöissä etsimme kovemmillakin pakkasilla kuin harjoituksissa, mutta koiran ohjaaja päättää aina itse, kuinka kylmällä on mielekästä lähteä etsimään.

Ohjaajan kouluttaminen on yhtä tärkeää kuin koiran

Koiran lukemisen taito on tosietsinnöissä aivan välttämätöntä.
 
Kaikki koirat eivät ole ilmaisuissaan niin selkeitä kuin norwichinterrierini Jori. Jori on hyvin ilmavainuinen ja on ollut kesämökillä veneessä, joten se tietää, mihin venettä käytetään. Kerran kun se haistoi tosietsinnöissä etsittävän koiran olevan järven toisella puolella, se katsoi rannalla olevaa venettä, järven yli ja sitten minuun. Vene ei kuitenkaan ollut minun, ja se oli kettingeillä kiinni ja lukossa, joten jäin miettimään tilannetta. Jori raapi venettä, katsoi järven yli ja sitten minuun. "Joko nyt ymmärrät?" Kun en vieläkään varastanut lukossa olevaa venettä, Jori hyppäsi veneeseen, katsoi järven yli ja sitten minuun. Voisiko koira enää selkeämmin ilmaista, mitä se haluaa? Menimme lopulta autolla järven toiselle puolen, missä etsittävä koira oli.
 
Merkitsemme jäljen pyykkipojilla, jotta ohjaaja oppii lukemaan koiraansa. Koiraa ei ole tarkoitus ohjata, ellei se selkeästi ilmoita kadottaneensa jälkeä. Seuraamalla merkkejä ja omaa koiraansa oppii ohjaaja lukemaan koirastaan, milloin se käyttää maavainua, ilmavainua tai on kadottanut jäljen. Merkit laitetaan riittävän ylös, jotta koira ei haista niitä. Jos koira poikkeaa merkityltä reitiltä, se saa tehdä näin, sillä on hyvä, jos koira oppii oikaisemaan ilmavainua käyttäen. Jos koira kadottaa jäljen, se viedään takaisin sinne, missä on viimeksi nähty merkki. Näin voimme olla varmoja, että koira palautetaan takaisin jäljelle.
 
Koiran ohjaajan on opittava lukemaan koiraansa, luottamaan koiraansa ja analysoimaan etsintöjä. Ohjaajan on myös ymmärrettävä maaston ja tuulten merkitys hajun kulkeutumisessa. Tuulen suunnan näkee kätevästi tupakansytyttimellä. Ohjaajan on myös ymmärrettävä sekä kadonneen koiran että sen omistajan käytöstä, osattava olla henkisenä tukena kadonneen koiran omistajalle ja osattava antaa hänelle neuvoja koiransa etsimisessä. Koiran ohjaajalla on myös oltava jonkinlainen koiran ja ihmisen ensiaputaito sekä suunnistustaito.
 
Koiran ohjaajan on tutustuttava oman koiransa rotuominaisuuksiin, jotta hän ymmärtää koiraansa etsimistilanteissa. Kun esimerkiksi paimenkoirani ilmaisi hämmästyneen näköisenä jackrusselinterrierin, tiesin etsittävän olevan kolossa. Eihän paimenkoira voi ymmärtää, että koirat menevät koloihin, kun se itse ei mene, eivätkä lampaatkaan mene maan alle koloihin. Kun etsin paimenkoirani kanssa yritän ajatella kuin paimenkoira ja kun etsin terrierini kanssa koitan ajatella kuin terrieri, niin ymmärrän, mitä koirani "sanovat" minulle.
 
Etsinnässä tulee niin monenlaisia tilanteita vastaan, että on mahdotonta opettaa etukäteen koiralle ilmaisu kaikkiin tilanteisiin. Koirien imaisut ovat yksilöllisiä; terrierini ilmaisee hajun katoamisen laittamalla häntänsä alas, paimenkoirani taas piehtaroi hajun kadotessa; molemmat koirani ovat erityisen innokkaita tuoreella jäljellä tosietsinnöissä. Ohjaaja antaa liinaan kytketylle koiralleen hajun ja samalla käskyn etsiä tietty koira. Tämän jälkeen etsijäkoira saa valita seuraako se maa- vai ilmavainua. Ohjaajan tehtävä on huolehtia koiransa turvallisuudesta, ettei se esimerkiksi jää auton alle tai mene heikoille jäille seuratessaan hajua. Kun luottamus on molemminpuolinen, niin tarvittaessa matalajalkainen norwichinterreri hyppää vaikka veneeseen kertoakseen hidasälyiselle omistajalleen, että pitäisi päästä järven yli.

Etsinnän idea tositilanteessa

  1. Kadonneen koiran omistajalle annetaan ohjeita, miten kadonnutta koiraa tulee etsiä. (mm. ilmoittelu ja hajun sekä ruoan jättäminen!)
  2. Etsijäkoiralle annetaan haju, ja se seuraa jälkeä. (Joskus koiran pitää itse etsiä alkujälki tai näyttää onko etsittävä koira tietyllä alueella.)
  3. Etsijäkoira ilmaisee kadonneen koiran niin kaukaa, että tämä ei pelästy. Hyvin harvoin näemme etsittävän koiran. Toisinaan etsijäkoira ilmaisee vain alueen, jolla kadonnut koira on tai suunnan, jossa etsittävä koira on. Etsintä voi jäädä kesken pimeän tultua tai jos kadonnut koira liikkuu liian nopeasti tai jälki katoaa. Riistaa ajava koira tai suunniltaan pelästynyt koira liikkuu yleensä nopeasti. Tällaisten koirien liikkuminen voi olla hyvin yllätyksellistä.
  4. Kun koira on ilmaistu, etsijäkoira ja sen ohjaaja poistuvat tai jäävät kauemmaksi odottamaan. Kadonneen koiran omistaja jää paikalle ja yrittää houkutella koiransa luokseen. Jos kyseessä on pentu tai koira, joka ei todennäköisesti ole arka, voi etsijäkoira jäädä mukaan houkuttelemaan toista koiraa. Käytämme mieluummin houkuttelijana perheen omia koiria tai muita kadonneen koiran tuntemia koiria kuin etsijäkoiraa.
  5. Jos etsittävä koira ei tule luokse, jätetään paikalle huopa tai joku vastaava, jossa on omistajan haju ja ruokaa.
  6. Koiran omistaja ja etsijäkoiran ohjaaja katsovat kartalta, missä he ovat kävelleet ja he miettivät yhdessä kadonneen koiran käytöstä ja mahdollista sijaintia.
  7. Etsijäkoiran ohjaaja antaa ohjeita kadonneen koiran kiinni saamiseksi ja hän kertoo, miten kadonneet koirat yleensä käyttäytyvät.
  8. Kadonneen koiran omistaja käy aamulla katsomassa, ovatko ruoat kadonneet. Hän huolehtii ilmoittelusta ja koiran ruokkimisesta ja houkuttelusta. Etsijäkoiran ohjaaja toimii neuvonantajana.
  9. Jos ruoat eivät katoa, etsijäkoira tulee uudelleen etsimään kadonnutta koiraa. Jätetään taas haju ja ruokaa ja mietitään jälleen kartan ääressä tilannetta.
  10. Jos koira ei uskalla tulla omistajan luokse, mutta ruoat katoavat ruokintapaikalta, tuodaan ruokintapaikan läheisyyteen loukku. Ruokintapaikka koitetaan pitää salaisena, että sinne ei tule ylimääräisiä ihmisiä eikä koiria.
  11. Etsittävä koira houkutellaan ruokintapaikalta herkullisen ruoan avulla loukkuun. Etsijäkoirakon koulutus on siis sekä koiran että ohjaajan koulutusta.

Jorin ensimmäinen etsimä koira oli juoksuinen mäyräkoira. Tällaisen koiran etsiminen on luonnollisesti helppoa ja motivoivaa uroskoiralle. Tämän jälkeen tapasimme sattumalta rouvan, joka oli etsinyt neljä tuntia saksanpaimenkoiriaan, emoa ja tytärtä, jotka olivat kadonneet metsään. Emolla oli juoksu. Jori oli luonnollisesti taas kiinnostunut etsimään. Se löysi muutaman sadan metrin päästä juoksuisen nartun yksin. Olimme koiranomistajan kanssa hämmästyneitä, että koirat eivät olleetkaan yhdessä.
 
Jori jatkoi etsimistä vielä noin 2 km, kunnes pysähtyi syömään tikkuja eikä käskystäni huolimatta jatkanut etsintää. Kadonneen koiran omistaja kutsui toista koiraansa ja se tuli hänen luokseen. Mietin monta vuotta, miksi koirat olivat eronneet toisistaan — viimeinkin keksin. Ne olivat sittenkin yhdessä! Juoksuinen narttu tuli luonnollisesti mielellään luoksemme. Nuorempi koira oli arempi, ja se todennäköisesti pelkäsi meitä. Kun Jori jäljitti sitä, kulki se koko ajan edellämme karkuun. Jäljitettyään 2 km Jori ymmärsi koiran pakenevan sitä, jolloin Jori pysähtyi syömään tikkuja.
 
Kun olimme hiljaa paikallamme ihmettelemässä tilannetta ja omistaja ymmärsi kutsua koiraansa, se uskalsi vihdoin tulla, olihan sen emäntä ja emokin mukana. Tämän jälkeen Jori ei ole koskaan pelästyttänyt etsittävää koiraa kulkemaan edellään karkuun. Se kunnioittaa etsittävää, eikä minulla ole sellaista käskyä, millä saisin Jorin etenemään, jos se on sitä mieltä, että etsittävä ei halua meidän tulevan enää lähemmäksi. Aloittelevalta etsijäkoiralta menee vielä niin paljon energiaa etsintään keskittymiseen, että sen on vaikeaa havaita samaan aikaan etsittävän koiran tunnetilaa tai etäisyyttä etsittävästä.
 
Kun Nasu oli harjoitellut etsintää puoli vuotta, se oli vähällä törmätä Inkeriin ja hänen koiraansa ja käveli 3 m ohi heistä, ennen kuin huomasi olevansa perillä. Eijan aloitteleva jälkikoira törmäsi kerran saappaaseen, ennen kuin huomasi ilmaista sen. Kun etsintään tulee vuosien myötä rutiinia, huomaavat useimmat etsijäkoirat, miten lähellä etsittävä on, ja miten lähelle koiraa voi mennä pelästyttämättä sitä. Joria en ole varsinaisesti kouluttanut, vaan sen kiinnostuttua etsimään kadonneita koiria minä opettelin lukemaan sitä ja analysoimaan etsintöjä. Etsintöjen analysoinnissa pelastuskoiraohjaaja Inkeri Palmroth ja monet muut asiantuntijat ovat auttaneet minua. Nasua olin kouluttanut 2,5 vuotta ennen kuin lähdin sen kanssa ensimmäisen kerran tosietsintöihin.
 
Pelastuskoirien kouluttaminen kestää Espoon seudun pelastusalan yhdistys ry:n pelastuskoiraosaston mukaan ahkerasti harjoittelemalla vähintään 2 - 3 vuotta. Silloin koirakot pääsevät aikaisintaan hälytysryhmään harjoittelemaan, ja testien jälkeen mahdollisesti tosietsintöihin. Etsijäkoirakon koulutus kestää suunnilleen yhtä kauan. Valitettavasti testejä etsijäkoirille ollaan vasta suunnittelemassa. Uros voi mielestäni etsiä jo aikaisemmin juoksuista narttua tai juoksuinen narttu urosta, sekä perheen koirat tosiaan tai muita tuttuja koiria. Jos vieraita koiria lähdetään etsimään aiemmin, on vaarana, että pelästytetään kadonnut koira vain kauemmaksi, pahimmassa tapauksessa auton alle. On myös väärin etsijäkoiraa kohtaan antaa sille liian vaikeita tehtäviä liian varhain.