Etsijäkoiran koulutus perustuu hajutunnistukseen

Etsijäkoiralle annetaan haju maalikoiran pannasta tai jostain muusta, jossa on etsittävän koiran haju. Koiran koulutus perustuu siis hajutunnistukseen.
 
Alkeiskurssille valitaan metsä, jossa on mahdollisimman vähän muita hajuja, jotta koira oppii erottamaan etsittävän koiran hajun. Varsinkin ensimmäisillä etsimiskerroilla on tärkeää, että maalikoira ja etsijäkoira pitävät toisistaan, jotta koirat oppivat pitämään harjoituksista. Etsijäkoiran on saatava etsiä erilaisia koria, jotta se ymmärtää hajun antamisen merkityksen.
 
Pikku hiljaa jälkeä vaikeutetaan vanhentamalla ja pidentämällä sitä, ja käyttämällä maastoa, jossa on muitakin hajuja. Matkan varrelle tehdään muiden koirien hämäys-jälkiä, ja tehdään alkujälki, josta lähtee kaksi tai useampia koiran jälkiä. Etsijäkoiran tulee löytää oikea koira. Koska kadonneen koiran perheissä on usein muitakin koiria kuin etsittävä, etsijäkoiralle joudutaan antamaan toisinaan tosietsinnöissä hajusekoitus. Myös tällaista tilannetta pitää harjoitella.
 
Loppuvuodesta jouduin koirieni kanssa etsimään kadonnutta jackrusselinterrieriä paikassa, jossa perheen toinenkin koira oli käynyt. Omistajalla oli antaa vain kahden koiran haju. Miten kertoa etsijäkoiralle, kumpaa jälkeä sen tulee seurata? Otimme perheen toisen koiran mukaan, näin etsijäkoirani ymmärsi, että mukana oleva koira ei voi olla kadoksissa, eli haluamme seurata sen toisen koiran hajua.
 
Kerran eräs Virosta tuotu villakoira katosi, kun auton takakontti avattiin. Koira oli nähty parin kilometrin päässä, missä isäntä oli etsinyt koiraa. Paikalla käveli myös paljon muita ihmisiä ja koiranulkoiluttajia. Villakoira oli tuotu naapurin autolla, jossa oli heidän koiriensa hajuja. Kadonneella koiralla oli hihna perässään, eikä siitä ollut muuta hajua kuin autoon tarttunut haju ja tassunjäljet hangessa isännän kengän jälkien vieressä.
 
Miten kertoa etsijäkoiralle, mitä sen tulee etsiä? Jos olisin antanut hajun autosta, en olisi voinut olla varma, seuraako koirani naapurin villakoirien jälkiä vai kadonnutta koiraa. Koska olemme aina etsineet koiria, ajattelin etsijäkoirani ymmärtävän, kumpaa jälkeä haluan sen seuraavan, kun annoin sille hangesta sekä koiran tassunjälkien että isännän jalanjälkien hajun. Sitten ajoimme autolla paikkaan, jossa villakoira oli nähty ja etsijäkoirani jatkoi sieltä löytäen villakoiran. Kadonneen koiran omistaja ei muista aina kysyä tarkkaa havaintopaikkaa eikä ymmärrä ottaa silminnäkijän puhelinnumeroa talteen. Etsijäkoiran on siis osattava löytää myös alkujälki.
 
Kerran minulle kerrottiin, että kultainennoutaja on nähty neljä päivää aikaisemmin jossain kohdassa usean neliökilometrin suuruista peltoa. Jori löysi alkujäljen pellolta ja meni pihaan, jossa oli kuusi ihmistä ja irrallaan juokseva samojedinpystykorva. Juuri nämä ihmiset olivat soittaneet kultaisennoutajan omistajalle. Kultainennoutaja oli tullut pellolta juuri tähän pihaan. Pyysin asukkaita ottamaan koiransa hetkeksi kiinni, jotta etsijäkoirani saisi jatkaa rauhassa työtään. Kun Jori jatkoi etsimistä, kuulin takaani emännän äänen: "Juuri tuosta se kultainennoutaja meni neljä päivää sitten." Edellä mainitut tilanteet ovat vain joitakin esimerkkejä siitä, mitä etsijäkoiran tulee osata.
 
Aloitamme luonnollisesti paljon helpommista etsinnöistä. Ensin harjoittelemme metsässä tuoretta ja tunnin vanhaa melko lyhyttä jälkeä paikassa, jossa ei ole hämääviä hajuja. Otamme aina vain yhden vaikeuden kerrallaan lisää. Harjoittelemme kulmia, erilaisia maastoja, vanhempia jälkiä, pidempiä jälkiä, polun ylitystä, hiekkatien ylitystä, polun seuraamista, alkujäljen etsimistä ja otamme mukaan hämääviä jälkiä, hämäyskoiran jne. Kun etsintä alkaa sujua metsässä, siirrymme pellolle, nurmikoille, asfaltille ja lopulta kaupunkiin. Koska haju ei säily kauaa asfaltilla, teemme sellaisia jälkiä, joissa koira seuraa asfaltoitua jalkakäytävää, mutta käy välillä nurmikolla haistelemassa. Näin kadonneet koiratkin usein tekevät.
 
Harjoittelemme ympäri vuoden, helleaikaan vain iltaisin, pakkasrajana on noin -10 astetta riippuen koiran rodusta ja tuulen voimakkuudesta. Tosietsinnöissä etsimme kovemmillakin pakkasilla kuin harjoituksissa, mutta koiran ohjaaja päättää aina itse, kuinka kylmällä on mielekästä lähteä etsimään.