Jori haistoi pelon ja/tai stressin

Kerran, kun etsimme kadonnutta griffonin pentua, oli perheellä ainoastaan neljän griffonin haju etsijäkoiralle annettavaksi. Jori lähti etsimään pentua, joka oli säikähtänyt suurta koiraa. Perheen muut koirat olivat juosseet isännän luo pelästyttyään suurta koiraa, mutta pentu oli pinkaissut pelästyessään metsään.
 
Isäntä katsoi Jorin jäljitystä ja kertoi Jorin jäljittävän juuri sinne, minne pentu oli juossut. Ihmettelin, miten Jori pystyi tietämään, mitä niistä neljästä koirasta sen tulee seurata.
 
Ystäväni pelastuskoiraohjaaja Inkeri Palmroth kertoi koirien pystyvän haistamaan pelon tai pelosta johtuvan stressin. Jori oli etsiessään kadonneita koiria huomannut niiden olevan pelästyneitä ja/tai stressaantuneita, joten se tiesi seurata stressaantuneen koiran hajua. Pentu oli pelästynyt kaikkein eniten, jolloin Jori ymmärsi seurata sen hajua.
 
Myöhemmin keksimme paremman systeemin kertoa etsijäkoiralle, mikä koira sen on etsittävä, jos perheessä on monta koiraa, eikä ole antaa etsijäkoiralle puhdasta hajua. Onhan mahdollista, että kadonnut koira ei olekaan pelästynyt, vaan on lähtenyt vain seikkailemaan. Näytämme etsijäkoiralle perheen muut koirat. Tämän jälkeen annamme etsijäkoiran vielä haistella maata paikassa, missä etsijäkoira on nähnyt perheen muiden koirien olevan. Vasta tämän jälkeen annamme mahdollisimman hajuttomassa paikassa etsijäkoiralle hajusekoituksen. Näin etsijäkoira pystyy päättelemään, mikä koira sen on etsittävä. Nuo muuthan ovat tallella, on siis etsittävä se koira, joka puuttuu.