Jori kunnioitti aina etsittävää koiraa

Useita kymmeniä kertoja Jori on joko löytänyt kadonneen koiran tai on pysähtynyt ja ilmaissut koiran olevan lähellä. Ensimmäisen kerran Jori söi tikkuja, kun arka etsittävä koira oli lähellä. Tämän jälkeen Jori on ilmaissut saman asian istumalla ja heiluttamalla häntää katsoen minua ja koiran omistajaa vuorotellen silmiin varmistaen, että ymmärrämme sitä. Sitten Jori katsoo metsään, siihen suuntaan, missä kadonnut koira piileskelee.
 
Jos Jori haluaa rauhoittaa omistajaa, hyppii Jori tätä vasten. Kadonneet koirat ovat tulleet vain harvoin kutsumalla luokse, osa karkulaisista on palannut itse kotiin, tai ne on saatu myöhemmin kiinni, jotkut supiloukun avulla.
 
Vain viidesosa etsimistämme koirista on jäänyt kadoksiin, näistäkin Jori on ilmaissut suurimman osan; villiintyneen koiran pyydystäminen on usein hankalaa.
 
Ilmoittelu kadonneesta koirasta on myös tärkeää varsinkin, kun etsitään nopeakulkuisia koiria. Kerran, kun etsimme kadonnutta belgianpaimenkoiraa, löytyi se 20 km:n päästä sieltä, mistä Jori oli löytänyt koiran ja peuran jäljet (ne oli myös ihmissilmin nähtävissä). Olimme menossa täysin päinvastaiseen suuntaan, mistä koira sitten löytyi. Jäljet olivat kahden päivän vanhat. Belgianpaimenkoira ehtii kahdessa päivässä juosta aika pitkän matkan. Ilmeisesti koira oli juossut peuran perässä, ja kadotettuaan peuran, yrittänyt palata kotiin, mutta eksynyt. Jos yritämme kävellä jälkeä pitkin, emme pysy nopean koiran perässä.
 
Kerran Jori on etsinyt metsään kadottamani sienestäjät ja kerran se on tuonut minut autolle, kun eksyin metsässä. Jori on tuonut minut aina autolle myös silloin, kun etsintä on päättynyt. Jori myös "istui" minulle suppilovahveroita, jos en näyttänyt itse löytävän niitä.
 
Jori on hyvin selkeä ilmaisussaan. Kerran, kun se otti ilmavainun järven yli, se näki veneen rannassa. Jori on ollut äitini kesämökillä veneessä, joten se tietää, mihin veneitä käytetään. Jori katsoi venettä, järven yli ja sitten minuun. Vene oli kettingeillä kiinni ja lukossa, eikä minulla ollut aavistustakaan, kenen vene oli, joten jäin miettimään tilannetta. Jori ilmeisesti luuli, etten ymmärrä, mitä se haluaa kertoa minulle, joten se siirtyi käyttämään selkokieltä. Jori raapi venettä, katsoi järven yli ja sitten minua. "Joko nyt ymmärrät?" Kun en vieläkään varastanut sitä lukossa olevaa venettä, hyppäsi Jori lopulta veneeseen. Päätimme sitten hakea auton ja kiertää sillä järven toiselle puolen, missä karkulainen olikin.
 
Kerran poikani heräsi yöllä siihen, että hänen vatsansa päällä oli norwichinterrieri ja tyhjä juomakuppi. Oli aika helppoa päätellä, mitä Jori halusi.