Nälkäiset saksanpaimenkoirat

Noin vuosi mäyräkoiran löytymisen jälkeen tapasin rouvan, joka oli kadottanut kaksi saksanpaimenkoiraansa metsään: äidin ja tyttären. Koirat olivat olleet 4 tuntia kadoksissa samassa metsässä, jossa olin ollut koirieni kanssa kolmisen tuntia.
 
Olin kuullut kerran koirien haukkuvan, mutta vaikka omistaja oli huudellut koiriaan, en ollut kuullut hänen ääntään. Ilmeisesti ihmisen ääni ei kanna metsässä kovin kauaksi. Sanoin rouvalle, että ei hätää, pikkukoirani osaa etsiä kadonneita koiria. Annoin toisen koirani rouvalle ja pyysin Joria etsimään. Jori ei kuunnellut vaan oli jo menossa.
 
Pian vanhempi saksanpaimenkoira, jolla oli juoksu aluillaan, tulikin meitä vastaan. Kehuin kovasti Joria ja pyysin sitä etsimään vielä toisenkin koiran. Parin kilometrin jäljittämisen jälkeen Jori pysähtyi ja alkoi syödä tikkuja. En ymmärtänyt ollenkaan, miksei Jori enää jäljittänyt. Ei auttanut, vaikka kuinka pyysin.
 
Kadonneen koiran omistaja kertoi toisen koiran olevan aran ja alkoi kutsua tätä. Sieltähän toinen koira sitten tulikin. Jori siis ymmärsi, että etsittävä pakeni meitä ja pysähtyi tikkuja syömään. Kuulimme myöhemmin, että koirat oli nähty makkarapaikalla ruokaa kerjäämässä, siinä syy katoamiseen.
 
Nämä ensimmäiset etsimiset olivat Jorin kannalta erittäin motivoivia, ehkä tästä syystä Jorissa heräsi halu etsiä kadonneita koiria. Ensimmäiset etsittävät olivat kaikki narttuja, joista kahdella oli vielä juoksu. Jorin halu löytää kadonnut koira oli niin voimakas, että Jori jatkoi vielä matkaa, vaikka olikin löytänyt juoksuisen nartun.