Villiintynyt bordercollie

Joskus annoin Jorille hölmöjä käskyjä, mutta onneksi se ei noudattanut niitä.
 
Kerran etsimme kolarissa pelästynyttä bordercollieta, joka oli ollut kadoksissa jo kaksi kuukautta. Aloitimme aamuvarhaiselle sieltä, missä koira oli nähty viimeksi; perheen toinen koira ja omistajan veli olivat mukana. Jori lähti matkaan innostuneesti. Se jäljitti mökin pihaan ja kierteli ympäriinsä, nuuski kuistia ja katsoi laiturilta toiselle rannalle.
 
Tällöin en vielä osannut riittävän hyvin lukea Joria. Ajattelin bordercollien nukkuneen kuistilla yön, mikä varmaan pitikin paikkansa. Luulin ettei Jori löydä jälkeä, joka vie mökiltä pois, mutta siinä erehdyin. En tiennyt Jorin siirtyneen etupäässä ilmavainuun. Koiran omistaja ehdotti, että aloittaisimme alusta. Bordercollien oli nähty menevän metsään, Jori seurasi tietä pitkin. Pidin ajatusta hyvänä, mutta Jori ei. Jori palasi takaisin mielellään, mutta ei aloittanut etsintää uudelleen käskyistäni huolimatta.
 
Siinä me sitten istuimme nurmikolla ja ihmettelimme, kun etsijäkoira ei enää etsinyt. Omistajan kännykkä soi. Koirasta oli saatu uusi havainto 20 kilometrin päässä siitä, missä nyt olimme ja täsmälleen siinä suunnassa, minne Jori katseli laiturilta. Jos koiran luo linnuntietä oli matkaa 20 kilometriä, ei maassa kulkevaa jälkeä pitkin seuraamisessa todellakaan ollut mitään mieltä.
 
Uudesta paikasta Jori aloitti taas innokkaasti jäljittämisen. Kun Jori samana päivänä katsoi järven yli, ymmärsin että minun tehtäväni oli viedä Jori sinne. Toisella puolella järveä asukkaat kertoivatkin nähneensä mustan koiran, joka muistutti vähän Lassieta. Jori jäljitti bordercollieta koko päivän ja pysähtyi välillä kertoen koiran olevan lähellä. Vaikka omistaja tuli mukaan töiden jälkeen ja perheen narttu kutsui kadonnutta urosta, ei tämä tullut. Koira oli siis villiintynyt.
 
Bordercollieta alettiin ruokkia säännöllisesti sinne, minne valoisana kesäyönä olimme lopettaneet etsinnät. Ruoka siirrettiin myöhemmin supiloukkuun, jolla karkulainen vihdoin saatiin pyydystettyä. Jäljittäminen on raskasta työtä. Jäljitettyään kokonaisen päivän kadonnutta koiraa, oli Jori niin väsynyt, että seuraavana päivänä sai orava kävellä metrin päästä Jorista, eikä tämä korvaansa lotkauttanut.